104001

ja nautinnollista uutta vuotta!

Saatiinhan me vähän valkeaa väriäkin maahan – nyt siis hakemaan puna poskille ulkoleikeistä!

Sex and talk,

Johanna

Oikeasti lähellä

Läheisyys

Olen usein kuullut tuttavieni pohtivan läheisyyden merkitystä parisuhteessa. Tutuiksi ovat tulleet lausahdukset: ”Meillä ei ole suhteessa sellaista läheisyyttä kun pitäisi olla” tai että ”kaipaan enemmän oikeaa läheisyyttä”. Kun sitten kysyn, että millaista se oikea läheisyys on, vastaukset ovat jokseenkin ympäripyöreitä. Usein ei kuitenkaan ole kyse pelkästä halailun kaipuusta – läheisyyden puute voi vaikuttaa niin moneen asiaan parisuhteessa.

Jopa seksiä voi harrastaa ilman läheisyyttä. Jos suhteesta puuttuu läheisyyden kokemus, usein seksikin muuttuu, ainakin jollain tasolla, suoritukseksi – suoritukseksi, joka tyydyttää molempien seksuaaliset tarpeet. Pahimmassa tapauksessa seksuaalisen tarpeetkaan eivät tyydyty, sillä läheisyys on usein, ainakin naiselle, yksi tärkeimpiä seksuaalisia kiihokkeita. Läheisyys avaa pelin ja valmistelee kaikki muut pelinappulat herkiksi ärsykkeille. Seksi on enemmän kuin fyysinen kokemus ja tämän vuoksi useimmat ihmiset kokevatkin, että seksi on parasta parisuhteessa, jossa jaetaan myös henkinen yhteys.

Usein läheisyyden puute heijastuukin juuri seksielämään ja etenkin sen vähenemiseen. Sain eräältä seuraajaltani aiheeseen liittyvän pohdinnan ja hän antoi luvan siteerata ajatuksiaan kirjoituksessani:

”Toiselle on hyvin vaikea sanoa, että anna enemmän läheisyyttä, niin saat ehkä enemmän seksiä. Se kuulostaa vaihtokaupalta ja sellaista tunnelmaa en suhteeseeni halua. En tiedä, miten saada mies ymmärtämään, että läheisyys on minulle tärkeämpää kuin itse akti. Miehille voisi raapustaa jonkin teoksen siitä, millainen läheisyys on naiselle tärkeää ja seksuaalisesti kiihottavaa.”

Kaiken lukemani ja opiskelemani pohjalta voin yleisesti sanoa, että varsinkin naiset tarvitsevat hyvin paljon läheisyyttä, etenkin parisuhteessa ollessaan. Läheisyys ja seksuaalisuus ovat pääasiassa niitä asioita, jotka erottavat parisuhteen muista suhteista – sen takia juuri näitä asioita tulisi eritoten vaalia. Kuitenkin läheisyyden ”vaatiminen” voi olla hyvinkin haastavaa, koska sen odotetaan tulevan luonnostaan ja omasta halusta olla lähellä. Jos läheisyys syystä tai toisesta vähenee parisuhteessa, herää hyvin nopeasti epäilys, että jokin on vialla. Ei siis ihme, että tällaiset asiat heijastuvat myös seksiin.

Läheisyyden väheneminen olisi kuitenkin aina hyvä ottaa puheeksi, vaikka se tuntuisikin ikävältä ja vastenmieliseltä. Omalle kumppanille läheisyyden tärkeyttä voi avata esimerkiksi sen kautta, mihin kaikkiin asioihin se omassa parisuhteessa vaikuttaa ja mitä seurauksia sillä on. On todella ikävää, jos suhteen toinen osapuoli elää läheisyyden puutteessa ja toinen taas seksin puutteessa – tällainen kierre saattaa jatkua hyvinkin pitkään, jos kumpikaan ei tiedä tai ymmärrä, mistä hankaa. Toki läheisyyden puute aiheuttaa usein lukkoja myös viestintään, jolloin voi tuntua entistä vaikeammalta kertoa kumppanille, että kokee jäävänsä parisuhteessa jostain paitsi. Kuitenkin näiden lukkojen avaaminen yleensä aloittaa jonkinlaisen prosessin, jonka jälkeen ollaan taas askeleen lähempänä toista.

Läheisyys, mitä kaikkea se sitten onkaan, on jokaiselle ihmiselle äärimmäisen tärkeä kokemus. Kun pohdin saamaani lukijapalautetta, olen täysin samaa mieltä siitä, että parisuhteessa ei missään tapauksessa tulisi käyttää ”vaihtokauppaa” saavuttaakseen omaa tahtoaan – seksi vallan välineenä ei ole hyväksyttävää – se ole enää seksiä. Markkinoilta kyllä löytyy paljon erilaisia läheisyyttä käsitteleviä teoksia (suosittelen luettavaksi ja voin vinkata), mutta läheisyys on silti aina henkilökohtainen ja kahden ihmisen välinen kokemus, ainakin parisuhteessa. Kokeakseen aitoa läheisyyttä ei auta, että toinen opettelee läheisyyden alkeita lukemalla – sen on oltava jotain yhteistä. Omien tietojeni pohjalta voin sanoa, että seksuaalisesti innostava läheisyys on ennen kaikkea aitoa halua olla toisen lähellä. Läheisyys on halua olla läsnä juuri siinä hetkessä missä ollaan kaksin. Se on halua antaa toiselle hyvää oloa, laittaa toisen tarpeet itsensä edelle, ihmetellä ja kosketella. Se on halua tutkia toista, suudella, kuiskia korvaan ja puhua lempeästi. Läheisyys on kykyä katsoa syvälle silmiin ja heittäytyä tilanteeseen.

Läheisyys on intohimoa, joka syttyy silloin kun osaat olla oikeasti lähellä.

Sex and talk,

Johanna

Virtahepo peiton alla

naamarit

SEX N’ TALK -sivusto on saanut mukavasti huomiota, ja kysymyksiäkin on tullut – kiitos kaikille! Kiitos myös kaikille Facebook-tykkääjille, sivustoa saa jakaa!

Ensimmäinen artikkelini seksimyyteistä oli saanut erään lukijani pohtimaan puhumattomuuden ongelmia omassa parisuhteessaan. Hän kertoi, että viestintä ei hänen suhteessa ole sinällään ongelma – kaikesta, jopa seksistä puhuminen sujuu avoimesti ja ilman pelkoja. Hän kuitenkin jatkoi, että eräs tietty viestinnän ilmiö puhuttaa häntä ja hänen ystäviään usein, eikä tälle ilmiölle ole löytynyt mitään selventävää vastausta: ”Miksi seksistä puhuminen sujuu muuten, mutta ei itse seksiä harrastaessa?” Erittäin mehukas aihe – asiaa kun voi lähestyä niin monesta näkökulmasta.

Aloitetaan kuitenkin arkihavainnoinnista. Aloitetaan siitä, miten paljon kumppaniasi rakastat – hänen hyvine ja huonoine puolineen. Joskus kuitenkin näillä huonoilla puolilla on tapana ärsyttää sinua, vaikka ne olisivatkin ihan pikku juttuja; ruoan maiskuttaminen, kahvin ryystäminen, munien rapsuttaminen ja niin edelleen. Tällaisista jutuista voi myös helposti huumorilla huomauttaa kumppania – ne tuskin häntä hirveästi hetkauttavat. Mutta mietitäänpä tämän kaiken tapahtuvan ilman vaatteita – tilanteeseen tulee yleensä välittömästi erilainen ja herkempi tunnelma. Todennäköisesti korjailette ryhtiänne, istuessa ristitte jalkanne ja liikutte ehkä hieman varovaisemmin; teiltä on nyt riisuttu se, mikä teitä yleensä peittelee ja kannattelee, nimittäin vaatetus. Alastomana ette voi piilottaa tai muokata itseänne – olette täysin aseettomia tilanteessa. Puhutaanko nyt sitten rakas seksistä? Ehkä kuitenkin paremmalla ajalla ja vaatteet päällä.

Ihmisen seksuaalinen itsetunto (eng. sexual self-esteem) rakentuu pitkälti itsetuntemuksen mukaan, eli hyvä itsetuntemus lisää varmuutta omasta seksuaalisuudesta. Seksuaalinen itsetunto on myös sitä, millaisia odotuksia asetat itselle naisena tai miehenä – jos käsityksesi ja odotuksesi ovat epärealistisia, koitat todennäköisesti tavoitella jotain, mitä et ole. Näin seksuaalinen kokemus itsestäsi heikkenee. Suomessa seksuaalista itsetuntoa ei ole paljoa tutkittu ja siitä puhutaan yleensä yhdessä itsetunnon (eng. global self-esteem) kanssa. Toki jo arkijärjellä voi ajatella, että hyvä itsetunto korreloi hyvän seksuaalisen itsetunnon kanssa ja nämä yhdessä vaikuttavat positiivisesti oman seksuaalisuuden kokemuksiin ja vaikkapa siihen avoimuuteen, myös seksuaaliviestinnässä. Tämä ei kuitenkaan ole näin yksiselitteistä – ihmisen seksuaalisuus kun on niin monimuotoista ja siitä ei yleensä voi päällepäin sanoa juuri mitään.

Kanadassa on toteutettu yksi tutkimus itsetunnon ja seksuaalisen itsetunnon vaikutuksia seksuaaliviestintään parisuhteessa (Oattes & Offman, 2007). Tutkimuksen tulokset eivät sinänsä olleet yllättäviä; sekä itsetunto että seksuaalinen itsetunto vaikuttivat positiivisesti seksuaaliviestinnän avoimuuteen parisuhteessa. Tulosten mukaan vastaajat kuitenkin antoivat erityistä painoarvoa seksuaalisen itsetunnon vaikutuksille puhuttaessa avoimuudesta seksuaaliviestinnässä. Näin tulokset ehdottavatkin, että pelkkä itsetunto saattaa olla liian laaja käsite ennustamaan esimerkiksi seksuaalisista mielihaluista puhumisen valmiuksia. Mitä meidän tulisi siis tehdä? Selvä tutkimusnäkökulma on avattu, mutta siihen ei ole tartuttu – seksuaalisen itsetunnon vaikutuksia seksuaaliviestintään tulisi siis tarkastella syvällisemmin ja kysyä miten seksuaalinen itsetunto vaikuttaa seksuaaliviestintään.

Palataanpa tämän kertaiseen kysymykseen. Kuten jo edellä mainitsin, kysymystä voi lähestyä monesta näkökulmasta. Myös omasta mielestäni seksuaalinen itsetunto liittyy vahvasti seksistä puhumiseen – etenkin juuri siinä tilanteessa, jossa seksiä harrastamme. Ihminen siis usein kokee olevansa haavoittuvaisimmillaan riisuttuna – alastomana olemme aseettomia. Jos seksuaalisessa itsetunnossa on puutteita tai ihminen kokee liikaa paineita omasta kehostaan tai seksuaalisuudestaan, vaikuttaa se varmasti viestintään tällaisessa tilanteessa (voisin jopa tehdä hypoteesin asiasta). Seksuaalisen itsetunnon ”puutteiden” kokeminen ei tarvitse kuitenkaan olla mitään suurta – jos vaikka ajattelet esimerkiksi häpyhuultesi olevan kummalliset, jo tämä ajatus voi estää sinua haluamasta puhua niistä.

Muutenkin puhuminen itse seksiä harrastaessa voi olla hankalaa jo siksi, että petipuuhissa on aina omanlaisensa herkkä tunnelma. Pienikin ”virhe” voi joissain tapauksissa latistaa tunnelman kokonaan ja peli on pelattu. Tämä on varmasti hyvin yleinen syy, miksi emme avaa suutamme. Myös sen tiedostaminen, että liikumme nyt ”herkällä” maaperällä saattaa saada meidät harkitsemaan sanojamme tarkoin tai jättää asioita sanomatta – ettei vain tulisi niitä pelättyjä väärinkäsityksiä. Seksissä myös miellyttämisen tarve on usein suuri ja oman nautinnon vaatiminen voi tuntua jopa itsekkäältä – omista seksuaalisista tarpeista luovutaan ja sängyssä päätetäänkin mennä sillä, mikä on ”ihan hyvää” kun se voisi myös olla ”taivaallista”. Ollaanko me suomalaiset siis lähtökohtaisesti vaatimatonta kansaa myös seksuaalisesti? Erään brittiystäväni neuvo ”Just say: put your head down there and make me come” kuulostaa varmasti monen korvaan ahneelta – vaikka asia on yhtä yksinkertainen kun lausahdus ”tuotko minulle kupin kahvia”. Sitä saa mitä… pyytää?

 

Sex and talk,

Johanna

Lähteet: Oattes, K., M. & Offman, A. (2007). Global self-esteem and sexual self-esteem as predictors of sexual communication in intimate relationships. The Canadian Journal of Human Sexuality, 16, 89-100.

Puhumattomuus ylläpitää seksimyyttejä

301834_10150937956267472_285597139_n

Hei vaan kaikille, ja mukavaa, että olette löytäneet SEX N’ TALK -sivustolle. Perustamisprosessissa on ollut monta vaihetta ja nyt vihdoin pääsin vauhtiin kirjoittamisessa. Ja kiitos kaikille aihealueita ehdottaneille, lupaan ottaa jokaisen käsittelyyn aikataulun puitteissa.

Ensimmäisenä tartun omaa tutkimustani lähellä olevaan aiheeseen, joka koskee seksimyyttejä. Sain eräältä seuraajaltani mielenkiintoisen kysymyksen koskien sitä, miksi ihmisillä, jopa kauan yhdessä eläneillä, on hyvin erilainen käsitys siitä millaista hyvä seksi oikeastaan on. Lähtökohtaisesti suurin syy tähän on tietenkin se, että olemme yksilöitä ja kaikilla meillä on toisistaan eroavat seksuaaliset mieltymykset. Mutta silti kenties yksi sitkeimmin seksuaalisuudessa elävistä myyteistä on se, että naisten ja miesten oletetaan olevan seksuaalisesti jokseenkin samanlaisia. Uskokaa tai älkää, moni uskoo edelleen tietävänsä millaista on ”hyvä seksi” – ja totuushan on kuitenkin se, että oli seksipartneri sitten kuinka kokenut rakastaja tahansa, ei hän voi tietää uuden kumppaninsa seksuaalisia mieltymyksiä, ellei kysy niitä. Tämän vuoksi useat seksistä kirjoitetut neuvoa antavat kirjoitukset alkavat jossakin kohtaa ärsyttää, ainakin minua – nämä neuvot kun eivät välttämättä vastaa yksilön toiveita. Pitkässäkin parisuhteessa saatetaan esimerkiksi elää vuosia yhdessä ja harrastaa seksiä tällaisten ”oletusten” ja ”neuvojen” varassa ja samalla kumppani on kuitenkin kokoajan tiennyt, että tämä ei ole sitä, mitä oikeasti haluaisi. Seksi ei ole taitolaji, siinä ei voi yksin luistella mestariksi.

Jos viestinnän puute on kuitenkin ajanut esimerkiksi parisuhteen osapuolet tilanteeseen, jossa seksuaalinen nautinto on ollut kadoksissa vuosia, on siinä vaiheessa hyvin vaikea kertoa kumppanille, ettei seksi ole ollut kaikilta osin tyydyttävää. No, mikäs sitten avuksi – tyytyä tilanteeseen vai hakea seksiseuraa suhteen ulkopuolelta? Voin taata, ettei kumpikaan ratkaisu tuo lopullisen autuuta onnea, varsinkaan jos parisuhteessa haluaa pysyä. Seksielämä kun on se osa parisuhdetta, joka yleensä ensimmäisenä reagoi suhteen muihin ongelmiin – jos parisuhteessa on intohimoa ja seksiä, suhde voi yleensä hyvin. Ei kuitenkaan ole oikein antaa toisen olettaa, että seksi on nautinnollista ja tyydyttävää, jos se ei sitä ole. Tällaisen asian kertominen voi toki loukata kumppania ja saada hänet kokemaan riittämättömyyden ja jopa häpeän tunteita. Mutta entä jos kumppani olisikin hyvillään saadessaan tietää, että haluat esimerkiksi ”kehittää” (asian kun voi ilmaista niin monella tavalla) seksielämäänne? Totuushan tässä tilanteessa on usein se, että sinulla ei todennäköisesti ole tietoa siitä, miten kumppanisi tällaisen asian esiintuomiseen reagoisi – jos asioista ei kerta ole aiemmin puhuttu. Sanoisinkin, että juuri toisen käyttäytymisen ennakointi ja olettamukset ylläpitävät puhumattomuutta, joka taas puolestaan ylläpitää näitä seksimyyttejä. Syy on usein helpoin vierittää toisen harteille, Ehkä olisi hyvä myös katsoa peiliin ja kysyä, kumman kasvoja tässä loppujen lopuksi suojelee – omia vai kumppanin kasvoja?

Asioiden puheeksi ottamisen lisäksi myyttien elinvoimaa ei ainakaan vähennä se, että myös rehellisesti vastaaminen on usein vaikeaa. Jos keskustelun kultainen puro saadaan vihdoin virtaamaan, voi kaikki silti tyssätä siihen, että toinen ei uskalla tai jostain syystä halua olla rehellinen. Ei siis ehkä kannata koittaa rikkoa puhumisen kaavoja ja selvitellä seksimyyttejä kysymällä kumppanilta esimerkiksi, että ”tulitko?”. Tähän on nimittäin usein liian helppo vastata ”kyllä”, ja taas selvitään siitä ”puhumisen pälkähästä”. Ilman viestintää, käsityksemme hyvästä seksistä ei ehkä koskaan kohtaa. Näin seksimyytit jatkavat elämistä keskuudessamme.

Sex and Talk,

Johanna