Lemmenkipeyttä ja kipeää lempeä

Runoteoksessa Small Talkia Rakkaudesta, Leena Yliportimo

love

Luin vuosia takaperin sveitsiläisestä tutkimuksesta, jonka mukaan lemmenkipeys muistuttaa mielenterveyden häiriötä. Tutkimus kohdistui 17-vuotiaisiin nuoriin, jotka rakastuttuaan saivat jopa hypomanian eli manian esimuodon kaltaisia oireita. Mania luokitellaan mielialahäiriöksi, jonka oireina on yliaktiivisuus, rauhattomuus, huolimattomuus ja unettomuus. Pahimmillaan maanikon todellisuudentaju heikentyy, eikä henkilö välttämättä toimi loogisesti. Tutkijoiden mukaan nuoruuden rakastuminen on siis perustellusti oma psyykkinen tilansa – kuulostaa hämärästi tutulta, vaikka en ole enää 17.

Sain äskettäin luettavakseni Leena Yliportimon tuoreen runoteoksen nimeltä Small Talkia Rakkaudesta.

Tulin lemmenkipeäksi.

Joku sanoi joskus, että rakkaudesta ja intohimosta ei voi koskaan kirjoittaa liikaa. Ei voi, ei ainakaan Yliportimo, jonka pienet, tunnetta kipuavat runot huumaavat suloisuudellaan ja näppäryydellään. Vaikka runot ovat pieniä, ne ovat eheitä kokonaisuuksia – otteita elämästä, ja niihin on hirvittävän helppo samaistua. Runoja ahmiessani minut valtasi kummallinen maaninen tunne: ”Näin minullekin kävi silloin joskus! Tämähän kertoo minun elämästäni!”

Levottomuutta ja rauhattomuutta, kenties hypomaniaa?

Runojen nerokkuus kumpuaa usein arkipäiväisistä asioista ja sanonnoista. Napakka aloitukset ja paikoin kipeät loput eivät jätä mitään arvailujen varaan. Lukija jää usein kipeäksi lemmestä:

soppa

yhtä rakkauden

sekametelisoppaa

 

ehtymätön kattilallinen

johon lusikka hukkui

ja jonka perään

minä hullu sukelsin

 

välillä ihania sattumia

välillä ihan vain sattuu

(Leena Yliportimo, Small Talkia Rakkaudesta)

Niin realistista, että ihan vain sattuu.

Runoissa sattuu toki muukin kuin rakkaus. Kirjassa on myös henkäys polttavaa erotiikka, mikä ilahdutti minua kovin. On myös pieniä ilon hetkiä, jolloin naamalle leveää helposti jopa ällöromanttinen hymy. Jostain syystä tämä tunne tarttuu ja taipuu elämään; kuinka ihanaa on saada rypeä sen menetetyn rakkauden haikeudessa, edes pienen runon verran!

Runoilla on myös selkeä sanoma ja jokainen niistä jättää erilaisen olotilan. Yliportimo on vähintäänkin mielenkiintoinen runoilija, sillä hän yhdistelee runoissaan nasevan makoisasti älyä ja tunnetta. Tunne tulee ensin, äly kuultaa alta läpi. Ehkä juuri siksi runot kaikuvat kipakasti mielessä, herättävät pään ajattelemaan ja sydämen tuntemaan – ja tämä on mielestäni koko kirjan paras anti:

olet

sittenkin

 

en tarkoituksella testannut

 

en edes tiennyt

sinun olevan läsnä

 

kun toista suudellessani

palasit ajatuksiini

(Leena Yliportimo, Small Talkia Rakkaudesta)

Ei, ei se ole hypomania, joka minua liikutti. Se on silkkaa lemmenkipeyttä, jonka Yliportimo sanoillaan herätti.

Lisätietoa:

Yliportimo haastaa tulevalla teoksellaan kustannusalan, ja hän julkaisi joulukuun 18. päivä joukkorahoituskampanjan runokirjalleen. Kampanjaa on jäljellä vielä 18 päivää! Katso lisää ja osallistu täältä:

http://mesenaatti.me/small-talkia-rakkaudesta-runokirja/

Facebookissa:

https://www.facebook.com/smalltalkiarakkaudesta

LOVE, Sex and talk

Johanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s